Voimanaiset viinialalla: Eva-Maria Vanajas

Naistenpäivän kunniaksi esittelemme voimanaisia viinialalta. Tuottajiemme joukossa on niin pieniä perheyrityksiä kuin isoja tilojakin ja olemme saaneet tutustua mielettömiin naisiin, jotka löytäneet paikkansa viinimaailmassa.

Tänään vuorossa on Eva-Maria Vanajas, joka on päätynyt Helsingistä Italian Valpolicellaan töihin Domini Venetiä tuottavalle Cantina Valpolicella Negrar -yritykselle. Tässä Eva-Marian terveiset Italiasta.

“Nimeni on Eva-Maria Vanajas, ja olen kotoisin Helsingistä. Olen ollut viinialalla jo 90-luvulta. Tein pitkään yhteistyötä Italian toiseksi suurimman viiniyrityksen kanssa, kunnes otin vastaan vuosi sitten Cantina Valpolicella Negrar -yrityksen tarjoaman myyntijohtajan paikan. Valpolicellan alueen viinit ovat parasta, mitä Venetolla on tarjota, ja halusin päästä fyysisesti lähemmäs viinin tekoa ja sen juuria.

Cantina Valpolicella Negrar on tunnettu ja arvostettu Amarone- sekä Ripasso-viineistään. Yritys on koko Valpolicellan alueen suurimpia viinintuottajia ja on valmistanut paikallisia viinejä osuuskuntaperiaatteella jo yli 90 vuotta. Aloitimme 25 vuotta sitten projektin, jonka tarkoituksena oli laadun kehittäminen. Pienet, mutta merkitykselliset ”single vineyard” -viiniprojektit saivat silloin alkunsa. Rohkea ja varsinkin odottamaton käänne osuuskuntayritykseltä. Näin syntyi Domini Veneti -brändi, ja se on menestynyt sekä Italian että ulkomaiden markkinoilla erittäin hyvin.

Oma vastuualueeni on myynnin ja markkinoinnin koordinointi ja johtaminen, ja ottaen huomioon että liikevaihtomme on noin 45 miljoonaa, siinä on työsarkaa ainakin minulle aivan tarpeeksi. Vastuullani on tällä hetkellä noin 20 alaista: myyntitiimi, markkinointi, PR ja tiedottaja, viinimatkailuvastaava, asiakaspalvelu ja lähetys sekä muutama myyjä meidän kahdessa omassa Wine-Shopissamme. Lisäksi vastuupiiriini kuuluu 65 agentin (myyntiedustajan) joukkue, jotka hoitavat Italian Horeca-myyntiä. Asiakkaita meillä on ympäri Eurooppaa, Amerikkaa ja Aasiaa.

En kaipaa niinkään tunnustusta itselleni, mutta viineillemme haalin kyllä oikein mielelläni mitaleita. Ne edesauttavat myyntiä ja helpottavat kommunikointia.  Yrityksemme on äänestetty monta kertaa parhaaksi, tai parhaan kolmen joukkoon, osuuskunta-viinintuottajien liigassa – ainakin 5 vuotta peräkkäin. Fakta, joka kertoo siitä, miten hyvin laadun kasvuprosessi on päässyt juurtumaan.

Itselleni tärkeintä on kuitenkin työyhteisön hyvinvointi sekä toiminnan joustavuus ja laajeneminen. Paras tunnustus, jonka johtaja voi saada, on työntekijöiden palaute ja luottamus. Puolet tiimistäni on ollut Cantina Valpolicella Negrarin palveluksessa yli 10 vuotta, ja osa vain vähän aikaa – molempien puoliskojen kanssaan on mahtavaa tehdä yhteistyötä: toisaalta on kokeneita ihmisiä, jotka odottivat minulta tiettyjä muutoksia firmassa ja niitä olen yrittänyt edesauttaa, toisaalta taas uudet työntekijät tuovat tullessaan avartavia näkemyksiä ja raikkaita tuulahduksia – en halua kenenkään lannistuvan, koskaan. Itse olen ollut viinialalla jo yli 30 vuotta ja nähnyt matkan varrella kaikenlaista. Ala on kiinnittynyt omiin traditioihinsa, joita on joskus vaikea saada mukautumaan muuttuvan maailman tahtiin. Tarvitaan siis sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja vankkaa uskoa omiin kykyihin sekä kestävään kehitykseen, jotta tarvittavat askeleet saadaan tehtyä.

Opiskelin aikoinaan kieliä, kun en muuttaessani Italiaan päässyt lukemaan lääketiedettä, oli pakko suuntautua uudelleen. Suomessa aloitin jo yläasteella saksan kielen opiskelun, jota sitten jatkoin lukiossa ja täällä Bolognan yliopistossa. Siitä on ollut valtavasti hyötyä, sillä italialaisten kielitaito on edelleen aika huono. En ole koskaan joutunut (ainakaan vielä) etsimään töitä, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan melkein automaattisesti. Siksi en lainkaan epäröinyt, kun minulle yllättäen tarjottiin paikkaa viiniyrityksen ulkomaankaupan osastolta. Olin kuulemma tehnyt vaikutuksen erään toisen firman johtajaan jossain tapahtumassa ja sana oli kiertänyt silloisen start-upin omistajan korviin. Firmasta tuli sitten parin vuosikymmenen varrella menestys ja yksi maan suurimmista yrityksistä.

Olen aina ollut kiinnostunut viinistä aihepiirinä. Siinä kristallisoituvat kulttuuri, maku nautinnot, rakastamani elämäntyyli. Olen maanläheinen ihminen ja viinissä yhdistyy hienosti moni mielenkiintoinen asia, kuten maanviljely, viininteko, markkinointi ja myynti. Viini on myös yksi harvoista tuotteista, joissa tuottaja voi hoitaa itse koko ketjun aina köynnöksen istutuksesta valmiin tuotteen myymiseen – puhummekin usein niin sanotusta lyhyestä ketjusta, joka ilman muuta mielletään suurena etuna, kun asiakkaista ja kuluttajista on kyse.

Asian ydin minulle on kuitenkin ehkä alan monipuolisuus. On tiedettävä paitsi viinistä itsestään, mutta myös kellaritöistä, pullotuksesta, tunnettava pullot ja muut materiaalit. Tapaan asiakkaita, suunnittelen myyntiä tiimin kanssa, teen markkina- ja kampanjasuunnitelmia, tarjouksia ja hinta- ja budjettilaskelmia. Aika kerta kaikkiaan lentää. Viini alalla on paljon ”hullun hauskaa” porukkaa töissä, lahjakkaita viinintekijöitä: mielikuvitus ja taiteellisuus ovat pelissä mukana, kun kehitetään uusia konsepteja ja pakkauksia. Olen saanut valtavan määrän ystäviä vuosien varrella – eri puolilla maapalloa – ei ihan kaikki alat tarjoa samanlaista rikkautta.

Sadonkorjuun aikana meillä työskentelee noin 70 henkeä ja korjuun jälkeen 45. Tiloja on eri puolilla Valpolicella Classican viittä laaksoa, ja sadonkorjun rytmiä noudattaen aloitetaan vuosittain uusia projekteja, joiden kehityksestä vastaan yhdessä markkinoinnin kanssa. Suurin osa työstä on tietenkin viljelijöiden ja viinintekijöiden harteilla, mutta myynnin ja markkinoinnin on tiedettävä, mitä missäkin tarvitaan ja millaisilla viineillä on mahdollisuudet pärjätä niin kuin on toivottavaa. Kansainvälisissä kilpailuissa onkin voitettu rutkasti palkintoja, mutta suurinta mielihyvää koen, kun saatamme maailmaan uuden tuotteen, joka saa heti huomiota ja suosiota osakseen.

Tavoite on pitää asiakkaiden mielenkiintoa yllä ja varmistaa, että markkinointi, myös digitaalinen sellainen, takaa, että asiakkaat löytävät meidät ja viinimme suuren tarjonnan keskeltä.

Italiassa on useampi viinin valmistamiseen kohdistuva yliopisto. Lisäksi Italiassa AIS ja FISAR järjestävät sommelierkursseja, joille voi periaatteessa kuka tahansa ilmoittautua. WSET-opinnot voi myös järjestää melkein mistä maasta käsin tahansa, sillä suuri osa on etänä. Kaikki riippuu siis siitä, miltä suunnalta alaa haluaa lähestyä. Moni onkin tullut viinin kanssa tekemisiin ravintola-alalta käsin, mutta uskon että jos haluaa saada kansainvälistä kokemusta, mikään ei voita Ranskan, Espanjan tai Italian viinitiloja ”sapatti vuoden” työpaikkoina.

Kaupallinen tutkinto ja kielitaito auttaa myös pitkälle, sillä viini alalla tarvitaan myyntiin jatkuvasti uutta henkilökuntaa ja varsinkin naisia: me kun osaamme orientoitua oikein ongelmallisiin tilanteisiin ja myös vaativampiin asiakkaisiin.

Tällä alalla tarvitaan joustavuutta, sillä Suomessa ei juurikaan voi viinintekijäksi valmistua – kielitaito ja monipuoliset intressit ovat tärkeitä, jos haluaa alalle suunnistaa.

Viinin valmistaminen on suureksi osaksi luonnon ehdoilla toimimista, ja vaikka itse kellarityöskentely onkin hyvin teknistä ja vaatii paljon kokemusta, on osa alan kiehtovuutta se, että viinistä kiinnostuneet ja alalla toimivat ihmiset ovat jo sinänsä kiinnostavaa porukkaa, jotka onneksi kertovat mielellään kokemuksistaan ja jakavat osaamistaan: tällä alalla ei täysin oppinutta ole olemassakaan, sillä viini kehittyy siinä missä uusia markkinoita avautuu ja kuluttajat kehittyvät vuosi vuodelta laatutietoisemmiksi. Alan ammattilaisia yhdistävä monet tekijät, jotka toistuvat samoina, vaikka olisitkin Etelä Afrikassa tai Bolzanossa. Se on kiehtovaa ja ainutlaatuista.”

Lue lisää Cantina Valpolicella Negrarista: https://www.cantinanegrar.com/

Lue lisää Domini Venetistä: https://www.dominiveneti.it/en/